Oi omenoita - mehua tekemässä

Kotipuutarhat pursuavat omenoita ja moni tuskailee sadon kärräämistä kaatopaikalle. Älkää hyvät ihmiset. Kukaan ei tietenkään jaksa syödä kilokaupalla omenoita eikä edes omenapiirakkaa, mutta omenasta saa niin paljon muutakin. Miten olisi hillo (palaan piakkoin hilloasiaan kivan ohjeen kanssa)? Tai sose? Omenasose on todella hyvää aamupuuron kanssa tai täytekakun täytteenä. Lisäksi omenaa voi pakastaa raasteena, jos vaikka se omenapiirakka huvittaisi myöhemmin syksyllä. Raasteesta saa myös hyvää vispipuuroa tai kiisseliä. Tai viekää kuorma omenoita tuoremehuasemalle.

Jos aika ja muut resurssit eivät anna myöden, niin tarjotkaa omenoita naapureille, työkavereille tai ystäville. Omenapuuttomia ihmisiä on paljon ja sosiaalinen media on mainio väline omenauutisten levittämiseen tai jättäkää pieni lappu lähikaupan ilmoitustaululle, ei maksa mitään. Tai jos ette halua vieraita tepastelemaan pihallenne, jättäkää omppuja koriin tien poskeen. 

Tunnen itseni etuoikeutetuksi, koska käytössämme on ihan oma tuoremehuasema, joka sijaitsee entisen mummolani entisessä pyykkituvassa. Malli ei ole aivan uusinta uutta, mutta se on oikein luotettava. Ikää itse puristimella on satakunta vuotta (karkeasti arvioiden), raastin taitaa olla aika paljon uudempi. Vaikka ihan uudenkarhea ei ole sekään. 

Tällä raastetaan omenat, vekotin toimii oikein sähköllä. Ja osin tietysti lihasvoimalla.

Omenaraaste pakataan kehikon ja suodatinkankaiden avulla paketeiksi.
Sitten puristetaan mehua. Tämä ei toimi sähköllä, vaikka piuha taustalla roikkuukin. 
Laadunvalvoja tarkastaa maun.
Seuraava sukupolvi opettelee mehun tekoa.

Me pastöroimme osan mehusta kotona. Homma tehdään lämpömittarin kanssa, jotta mehua ei vahingossakaan kuumenneta liikaa. Sitten se pullotetaan kuumana puhtaisiin, kuumiin pulloihin ja korkit kierretään kuumana kiinni. Näin mehu säilyy viileässä ja pimeässä useita kuukausia. Osa mehusta pakastetaan tuoremehuna, täysin ilman mitään käsittelyä. 

Lopuksi huilataan terassilla, ja herkutellaan!


Kommentit

  1. Ihania kuvia! Nauroin kun katsoin että taas meillä on aika samanlaisia päivityksiä :D Tälläkertaa jopa aivan samasta paikasta ja samoista vekottimista :P

    VastaaPoista
  2. Onpa hienoa, että masiina on kulkeutunut ja säilynyt teillä. Lopputulos on kyllä ihanan makoisaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkkaan ottaen vekottimen omistaa mun kotiseudun maatalousnaiset ja se on siis kaikkien yhdistykseen kuuluvien käytössä. Mitenkään jonoksi asti se ei väkeä houkuttele.

      Poista
  3. Valloittavan näköinen vekotin! Ihanalla hillolla on jo herkuteltu, mutta mehua ei olla vielä raaskittu juoda. Kiitos!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vekotin on tosiaan aika valloittava, vaikka aika iäkäs onkin. Onneksi se on kestävä, voisi olla vaikea saada varaosia. Kiva, jos tykkäsitte hillosta:o)

      Poista
    2. Tulipa vielä mieleeni, että oletko pakastanut omenoita lohkoina? Ja jos olet, oletko esikäsitellyt niitä jotenkin?

      Poista
    3. Olen pakastanut omenoita vaan raasteena: olen kuumentanut raasteen pannulla ja lisännyt joukkoon hieman hillosokeria. Tätä raastetta käytän yhteen tiettyyn omenapiirakkaan, jota täytyykin taas kohta tehdä...

      Lohkoina pakastaminen onnistuu mun mielestä myös, tosin omakohtaista kokemusta ei ole. Ainakin sokeria lisäisin mukaan maun, värin ja vitamiinien takia.

      Poista

Lähetä kommentti