Vaahterasiirappikakku ja vauvanpeitto

Ystäväperhe kasvoi uudella tulokkaalla viikko sitten ja kävin tänään nuuskuttelemassa pikkuista pikkuveljeä. Täällä meinaa vähän pukata nyt tuota vauvakuumetta... tosin se on helppo hoitaa, se häviää ensi yönä aivan itsestään. Kuume alkaa laskea tuossa yhden ja neljän välillä, ja seitsemään mennessä se on kokonaan poissa.

Vein mennessäni vähän evästä ja vauvalle lämmikettä talven varalle. Isot siskot saivat koruja, palaan koruasioihin myöhemmin. Peitto on virkattu isoäidin virkkauksella, tein siihen vielä piparkakkureunan. Lanka on taas Novitan 7 veljestä, beige ja valkoinen.



Kakun ohjeen bongasin Kanelia ja kardemummaa -blogista jo viime syksynä, ja se on siitä asti pyörinyt mielessäni. Ai pää sekaisin? Jep, kyllä on.


Vaahterasiirappikakku

Kakkutaikina:
200 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaviiliä
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/4 tl suolaa

Murotaikina:
1 1/2 dl ruokokidesokeria / fariinisokeria
1 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
3 rkl juoksevaa margariinia (käytin sulatettua voita)

Kuorrute:
3 dl tomusokeria
vajaa 1 dl vaahterasiirappia
30 g pehmeää voita
1/2 tl vaniljasokeria

Päälle:
kokonaisia saksanpähkiöitä, mantelirouhetta tms.

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää vaniljasokeri ja kermaviili, sekoita hyvin. Lisää lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Valmista murotaikina sekoittamalla kulhossa kaikki murotaikinan ainekset. Levitä puolet kakkutaikinasta voideltuun ja korppujauhotettuun irtophjavuokaan. Ripottele päälle murotaikinaseos. Levitä päälle loput kakkutaikinasta. Paista 175 asteisen uunin alatasolla noin 45-50 minuuttia. Anna jäähtyä. Sekoita kuorrutteen ainekset tasaiseksi esim. sähkövatkaimella. Levitä kuorrute kakun pintaan. Koristele pähkinöillä.

Ihan kakun varaan en uskaltanut äidin "vahvistamista" (ks. rotinat) jättää, vaan pakkasin mukaan myös omenamehua, sienipiirakan ja suosikkipastasoosiani eli siskonmakkarakastiketta. Viimeksi mainitusta täytyy ottaa kohta uusi kuva ja tehdä uusi postaus, se on aika hyvää. En siis ehtinyt, taaskaan, olla kovin luova ja omaperäinen puuhissani, mutta ehkäpä ensi kerralla:o)



Kommentit

  1. Voi että täällä ollaan oltu taas ahkerina! Monta kivaa postausta piti kahlata kerralla, kun on viime päivinä jäänyt blogikierrokset väliin.

    Suklaakakku näytti toooosi hienolta ja tuota vaahterasiirappikakkua olen itsekin suunnitellut tekeväni vaikka miten pitkään. Ehkä sitten joskus, kun pikkuinen vetelee yhtäjaksoista unta edes sen leivontasession verran...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit taas kurkkaamaan! Nyt on ollut paljon aihetta kaikenlaiseen kokkailuun ja käsitöihin;o) Vielä kun intoa ja aikaa, siis sellaista rauhallista aikaa, riittäisi vähän luovempaan ja vaativampaan työskentelyyn.

      Mä en uskalla luvata sulle, että pikkuinen alkaa "siinä ja siinä iässä" nukkua tosi pitkiä päikkäreitä. Useimmat kai alkavat, mutta eivät ihan kaikki...

      Poista
  2. Tuo kakku näyttää todella herkulliselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä kokeilla, ja jos vaan suinkin maltat, niin anna sen tekeytyä pari päivää ja tarjoa huoneenlämpöisenä.

      Poista
  3. Eikös se kaksi lasta mene siinä kuin yksikin ja kolmas muiden joukossa, kun isosisarukset hoitavat...vai miten se menikään.

    Olet taas ollut tosi ahkera ja kauniita luomuksia luonut.

    Aurinkoa sinne arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mä olen semmoinen puoliahkera. Teen vaan sellaista ahkerasti mistä tykkään:o)

      Jos meille tulee joskus kolmas lapsi, niin se on karvainen ja sillä on häntä. Epätodennäköistä sekin.

      Poista
    2. Mutta ihana on kyllä noita pikkusia silitellä ja kanniskella, suloisia ovat!

      Poista
  4. valtavasti kiitoksia aivan ylitsevuotavista tuomisista! Kakku todella on vain parantunut päivien mittaan, ja kaikesta muusta hyvästäkin on jo päästy nauttimaan, paitsi mehua en ole vielä raaskinut avata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kestä, ole oikein hyvä vaan. Mehua voipi olla tuomisina toistekin, joten raaski vaan avata. Sekin on vahvistavaa;o)

      Poista

Lähetä kommentti