Luukku 15 - Piparilinna

Apinoin tämän vuoden piparitalohankkeessa kodikkaasti serkkuani, joka hienolla linnallaan osallistui pikkuiseen piparitalokisaamme tuossa jokunen vuosi sitten. Tämä linna on kiitollinen kasattava, koska sitä voi varioida omien resurssien mukaan. Jos haluaa oikaista, tornit tai välikerroksen voi jättää pois. Guru tekee tosi värikkään koristelun ja leipoo pihalle koko joukon prinssejä, prinssessoja ja vaikkapa ritareita. Minä jemmasin linnan parvekkeelle ja pihalle pari dinoa koska kummityttöni niistä kovasti pitää.

Myllyn Paras kutsui minut ja sitten ihan oikeitakin ruokabloggaajia haistelemaan ja maistelemaan jouluntunnelmia sekä tutustumaan uutuus-piparkakkutaikinaan. Olen joskus nuorena tyttönä ollut vähän varautunut valmistaikinoita (ja -valmisruokia) kohtaan, mutta lasten myötä olen onneksi oppinut olemaan armollisempi itselleni.

Tämä uutuustaikina oli helppo leipoa ja mukavan rapea, saimme sitä mukaan ja testasimme myös ihan paikan päällä. Tai siis ei se taikina ollut rapea, mutta ne piparit, joita sillä leivoimme olivat rapeita ja maukkaita. Muistelin nimittäin aikaisempia kokemuksiani aikas melkoisen kovista lopputuloksista... Taikinaa olikin kuulemma kehitetty pitkälti kuluttajien toivomusten ja palautteen mukaan. Hienoa!

Piparkakkutalon leipomisessa valmistaikina on kätevää, koska se käyttäytyy uunissa tosi hyvin. Toki tarkan ja taitavan leipurinkin taikina varmaan pysyy hyvin kuosissaan. Jos ei, osia kannattaa muotoilla heti uunista tullessa niiden ollessa vielä lämpimiä.

Linnan kaavat löysin täältä. Koristeeksi käytin ison kasan pikeeriä ja palat liimasin yhteen sulatetulla sokerilla. Tähän settiin upposi vajaa kilo taikinaa. Ensimmäisen kerran moneen moneen vuoteen poltin sormeni oikein kunnolla eli olkaapa te muut nyt varovaisia, jos rakentelupuuhiin vielä ryhdytte. Muuten voi jäädä vaikka joulusiivous tekemättä.



Ps. Liimausvaiheen jälkeen pannulle jäävä sula sokeri tuntui tyhmältä siihen asti kun keksin tehdä siitä paahtokiisseliä. Huomiseen!

Kommentit

  1. Voi kiitos, kiitos taas! Tytöt istuvat kirjahyllyn alla ja odottavat, että joulu olisi ohi, jotta saisi maistaa; vieraat kilvan voihkivat, mistä ihmeestä jotain näin taidokasta on löytynyt. Kerrassaan huikea suoritus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kestä, toivottavasti makukin on sitten mieleinen. Kohtahan odotus päättyy. Enkä pahastu, vaikka osa linnasta päätyisikin vaivihkaa biojätteen suuntaan. Toivottavasti joskus värkkään teille oikeasti jotain huikeaa...

      Poista

Lähetä kommentti