Simasulkeiset
Mitäs teidän kaikkien vappuun kuuluu? Siman sihinää ja lasien kilinää, sokerisia sormia? Tykkään munkeista, joten teen niitä joka vuosi vapuksi. Minun piti oikeasti kirjoittaa lämpömittarin käytöstä. Otin nimittäin tällä kertaa ensimmäistä kertaa lämpömittarin esille munkkien paistoa varten. Aiemmin olen paistanut munkkini ihan näppituntumalta ja pantannut lämpömittaria laatikossa. Sittemmin kirjoitussuunnitelmat vähän muuttuivat, mutta palaan kyllä munkinpaistoon sitten joskus. Kunhan vähän siivoan vielä keittiötä.
Valistin pari päivää sitten ystävääni, että siman tekeminen on helppoa. Suorastaan peanuts tai piece of cake. Sitten kerroin toiselle, että jätä vaan ne pullot huoneenlämpöön yön yli. Ei ne mitään räjähtele, kunhan on laittanut hiivaa ohjeen mukaan eli hyvin hyvin vähän.
Sitten kävin vielä keulimassa facebookissa viikonlopun saldolla: 90 munkkia ja 12 litraa simaa. Joukossa myös koe-erä vadelmasimaa. Joo, kuulostaa paljolta, mutta ajattelin ilahduttaa työkavereita ja miehenkin työkavereita vappueväillä.
Sitten tuli kilinää ja sihinää ja nyt on sitten vähän vähemmän simaa. Onneksi vain litra. Olisi ollut vielä suurempi harmi, jos enempi simaa olisi mennyt hukkaan. Mokoma vadelmasima pyrki pois pullosta aika melkoisen äkäisesti.
Ikkunasta muuten heijastuu epäonninen ruåtsalainen, joka sattui keittiöön yhtäaikaa simaräjähdyksen kanssa. Vähissä vaatteissa tietysti. Hän ei ollut sotkusta erityisen mielissään puoli seitsemän aamulla, mutta ystävällisesti pelasti puhelimeni, kannettavan ja kamerankin siman keskeltä. Minä pelastin loput simat ja avasin pullot kertaalleen. Lisäksi lykkäsin ne jääkaappiin. Että näin. Tekemällä oppimista ja silleen.
Kommentit
Lähetä kommentti