Finaalissa

Aikoja sitten sanoin, että voin tietysti hakea mukaan. Ja ajattelin, että olisi varmasti kivaa olla mukana. Ajattelin myös, että en kyllä ikinä pääsisi mukaan. Olin varma, että en osaisi tarpeeksi, enkä ehtisi tarpeeksi. Sitä paitsi, noh, en ole kovin viihdyttävä eli olen vähän tylsä (ja salaa kyllä snadisti ylpeä siitä;). 

Noin vuosi sitten naputtelin hakemuksen, jotta olisin ainakin yrittänyt. Sitten, vähitellen, yksi asia johti toiseen ja melkoinen seikkailu alkoi.

Lopulta aika harva leipomuksistani meni ihan nappiin, osa ideoista ontui jo suunnitteluvaiheessa. Pääasiassa ne menivät niin nappiin kuin niissä olosuhteissa tällä osaamisella oli mahdollista. Tykkäsin teknisistä tehtävistä kovasti, ne olivat todella oivaltavia ja kiinnostavia. Muutamia niistä olen tehnyt nyt jälkikäteen uudestaan, koska olen halunnut selättää ne ihan oikeasti.

Opin valtavasti uutta: tekniikoita, ideoita, oppimisen oppimista. Ja ehkä jonain kirkkaana hetkenä minusta oli iloa, apua tai inspiraatiota jollekin toiselle leipurille joko teltassa tai kotikeittiössä.

Välillä oli todella hauskaa ja välillä hatutti niin että meinasi taju lähteä. Ja jos ei taju niin yöunet ainakin.

Ihan parasta koko hommassa oli ihmiset. Koolla oli todella mainio porukka kilpailijoita ja tuotantoa. Erityisen iloinen olen uusista ystävistä. 

Finaalikakku oli yksi niistä taidonnäytteistä, joista olin eniten innoissani. Se oli minun näköinen, minun tavalla överi ja mielestäni myös kekseliäs. Käskettiin hullutella ja antaa palaa, ja minähän annoin palaa. Pääpalkintoa sillä ei pokattu, mutta paras palkinto minulle oli saada olla kilpailussa mukana alusta loppuun.

Kiitos kaikille tukijoukoille lähellä ja kaukana. Kiitos makutuomareille ja neuvonantajille kotona, töissä ja kylässä.

Iso kiitos jokaisesta tsemppiviestistä, kannustuksesta, tykkäyksestä ja kaikesta myötäinnosta. Ne ovat ilahduttaneet ja lämmittäneet mieltä aivan valtavasti. Tämä oli sellainen elementti, jonka mittakaavaa en mitenkään osannut odottaa. Koitan vastata kaikkiin viesteihin ja kommentteihin jollain tapaa, mutta pahoittelen jo etukäteen mahdollisia lipsahduksia. Olen suurin piirtein yhtä särmä keittiössä kuin somessa.

Erityisen paljon kiitoksia ja lämpimiä terveisiä valokuvaaja Anna K Greusille. Kaikki tämän postauksen upeat kuvat (ja monet muutkin kuvat) ovat hänen käsialaansa. Ihailen Annan ammattitaitoa, jossa tekniiseen osaamiseen liittyy loistava pelisilmä ja vaikuttava tilannetaju.

Leipominen jatkuu. Aion erityisen paljon tsempata viimeistelyn kanssa, mausta tinkimättä. Ja koska välillä pitää syödä jotain muutakin kuin leipomuksia, aion säännöllisen epäsäännöllisesti tupata tänne myös ruokajuttuja.